lauantai, 20. elokuu 2011

FIN MVA Kecskefogó Civil

Cipa sai tänään kolmannen sertinsä, joten siitä tuli sitten valio. Paikalla oli jälleen valtavasti mudeja, eli meidän lisäksemme yksi junnunarttu, Takkutukan Mustikki, joka sai H:n. Tuomarina oli mudeja käsittääkseni ensimmäisiä kertoja arvostellut Maija Sylgrén, joka vaikutti oikein mukavalta nuorelta tuomarilta.

Arvostelu kuuluu seuraavasti: "Oikean ylälinjan omaava tiivisrakenteinen 3-vuotias uros, jolla oikea olemus. Miellyttäväilmeinen pää, jossa kauniit, tummat silmät. Hyvät korvat. Oikea purenta. Hyvät, tiiviit huulet. Hyvä, selvä säkä. Tilava rintakehä. Olkavarsi voisi olla viistompi, hyvin kulmautunut takaa. Liikkuu riittävän yhdensuuntaisesti. Oikea-asentoinen häntä liikkeessä. Oikea karvanlaatu. Hyvät, tiiviit käpälät. Miellyttävä käytös." Arvostelulomakkeesta oli lisäksi rastittu koiran käyttäytymisen arvioinnista kohta "rodunomainen lähestyttäessä".

Hetken aikaa sain jännittää, kuinkahan meidän käy, sillä meidän tullessa kehään tuomari hipelöi mittatikkua. Onnekseni hän laski sen kuitenkin penkille ja jätti sinne.

Nyt ei tarvitse Cipan enää kärsiä näyttelykehissä.

torstai, 11. elokuu 2011

Pakkovalsseja

Tänään oli oikeastaan Pessin treenipäivä, mutta koska suurin osa ryhmäläisistä oli poissa, otin Cipankin mukaan. Hyvä että otinkin: Pessiä ei tänään huvittanut oikein mikään, mutta kakara toimi erinomaisesti. Olin itse asiassa yllättynyt, että selvitimme radan ensimmäisellä yrityksellä ilman virheitä. Joku on taas salaa opettanut sille asioita... Pakkovalssitreenin oli suunnitellut Mirka ja se näytti tältä:

 

Pessikin suostui lopulta edes suunnilleen juoksemaan yhden radan (kateellisuuden ja mustasukkaisuuden voima on ihmeellinen). Teimme Pessin kanssa tämän:

 

Kohta Pessi pääseekin agilitytauolle, koska kyyhkyt, sorsat ja hanhet kutsuvat.

maanantai, 8. elokuu 2011

Cipalle agiserti ja luva kakkosista

Cipakin on kunnostautunut kesän aikana. Kovin moniin agikisoihin en sitä ilmoittanut, mutta jotain tulostakin saimme aikaan. Ensin haimme Mikkelistä päivän ensimmäiseltä agilityradalta nollavoiton, luvan ja sertin tuloksella -17,32 (nopeus 4,06 m/s). Kaikki tulokset löytyvät täältä. Starttasimme samaisissa kisoissa myös ensimmäisen kerran kakkosissa, mutta rata hylkääntyi koiran karatessa putken sijaan A:lle. Koira kulki kuitenkin mukavasti, ja olen siihenkin rataan oikein tyytyväinen.

Ensimmäiset varsinaiset kakkosten kisat olivat Kotkan Koiraystäväin Seuran iltakisat. Agiradalla koin suuren yllätyksen koiran loikatessa sekä A:n että puomin alastulokontaktit. Ja ne kun olivat ainoat esteet joiden toimivuudesta olin varma! Puomin jälkeen olin niin ihmeissäni ja hämmentynyt, että pysäytin koiran hetkeksi neuvonpitoa varten. Ihme, ettei tuomari hylännyt meitä siitä hyvästä. Toinen rata oli hyppäri, mikä oli tuossa tilanteessa enemmän kuin hyvä asia: sain lähteä radalle kevein mielin tietäen, ettei siellä ole kontakteja. Rata sujuikin varsin mukavasti yhtä ylimääräistä koukkausta lukuun ottamatta, joten tuloksena oli -7,69 (nopeus 4,29 m/s). Ajasta olisi lähtenyt vielä pari sekuntia pois, jos en olisi töpeksinyt ennen pujottelua olleella hypyllä.

En halunnut ohjata koiraa kepeille hypyn ulkokautta, koska tällöin keppikulma olisi ollut koiralle hankala avokulma. Loppusuoran halusin ehdottomasti juosta vasemmalta puolelta, koska se hieman kaartoi vasemmalle. Näin ollen en olisi voinut mennä keppien oikealle puolelle, joten päätin pyöräyttää koiran sisäkautta suoralle keppilinjalle. Ehdin valssaamaan hyppyjen 13 ja 14 väliin, mutta koira meinasi karata siinä välissä jo kepeille. Tähän kului aikaa, mutta lopputulos oli kuitenkin ihan hyvä: kakkossija ja ensimmäinen luva kakkosluokasta. Kaikki tulokset ovat luettavissa täällä.

Tässä vielä rata, jolla sai ihan tosiaan juosta:

Eilisissä treeneissä kontaktit muuten toimivat aivan kuten ennenkin...

maanantai, 8. elokuu 2011

FIN JVA Sienna-Red Cladium

Kesä on jo melkein ohi, ja päivitykset ovat paremman tekemisen puutteessa jääneet. Edellisessä päivityksessä toivoin, että pääsisin Pessin kanssa edes johonkin mejä-kokeeseen, jotta makausten osoittamista päästäisiin testaamaan. Kokeisiin päästiin ja tulostakin tuli. Kesän aikana kävimme kolmessa mejä-kokeessa hakemassa jokaisesta VOI1-tuloksen, joten niinhän siinä kävi, että Pessistä tuli odotetusti FIN JVA!

Kesän ensimmäinen koe oli Miehikkälän Muurikkalassa 29.5.2011. Tuomarina kokeessa toimi Markku Huttunen, joka arvosteli Pessiä nyt toista kertaa. Edellisellä kerralla Klamilan kokeessa narun päässä oli Jarski ja tuloksena AVO1 47-pisteellä. Tällä kertaa koeselostus kuului seuraavasti: "Innokas koira, joka huomioi lähtömakuun. Reippaasti etenevä koira, jonka työskentely on jäljellä erinomaista. Kulmat tarkasti, katkokulmalla veritetty osuus loppuun, josta nopeasti toiselle osuudelle. Makuita koira ei merkkaa. Kaadolle sivusta, jonka nuolee. Erinomainen parivaljakko." Tuloksena VOI1 ja 44 pistettä. Ennen koeselostuksen lukemista tuomari totesi suunnilleen näin: "Tästä koirasta minulla ei paljon olekaan sanottavaa. Valitettavasti tuossa nyt vain on tuo yksi hieman ikävä lause." Tarkoitti tietysti lausetta, jossa puhuttiin makausten merkkaamisesta. Jos yhdestä makauksesta voi saada 1,5 pistettä, voi jokainen itse laskea, kuinka paljon pisteitä lähtee neljästä merkkaamattomasta makauksesta.

Maasto oli melko mukavaa ja helppokulkuista, jos ei ota huomioon lähes kymmentä ojaa, joiden yli jouduimme hyppimään. Osa ojista oli niin leveitä, että jouduin hetken miettimään, kuinka niistä pääsee yli. Sitten loppui jälkinaru ja oli pakko vain hypätä. Ensimmäiseen ojaan opas meinasi jäädä ilmeisesti uimaan, koska häntä ei hetkeen kuulunut sieltä ylös...  Koira selvitti ojat kuitenkin ilman mitään ongelmia, ja tuomari oli niin varma koiran jälkityön sujumisesta, että alkoi jutella mun kanssa viimeisellä osuudella. Minä yritin vain mutista sille hiljaa jotakin, etten häiritsisi Pessiä.

Toinen koe oli 19.6. Mikkelissä. Tässä kokeessa Pessiä ohjasi Jarski, koska minä lähdin Sisiliaan. Tuomarina oli Tuire Lindfors, ja koeselostus kuului seuraavasti: "Koiralle osoitetaan alkumakaus, jota tutkii hetken, kunnes aloittaa jäljestyksen, mikä on määrätietoisen eteenpäin pyrkivää ja jälkitarkkaa; vain muutama pienehkö suunnan varmistus haasteellisessa maastossa. Katkokulmalla veretys loppuun, koira tutkii molemmat puolet huolella, ennen kuin hakee uuden osuuden. 2. ja 3. kulma nopeasti takaa varmentaen. Kaadolle suoraan, jota nuuskii ja jatkaa matkaa. Olisi saanut viipyä kaadolla hieman pidempään. Makauksista kolmas erinomaisesti osoittaen, muut ylitetään nuuhkaisulla. Tehtävästään tietoinen jälkikoira, jolla voimakas pyrkimys eteenpäin. Koiralla ja ohjaajalla hyvä yhteistyö." Jarskin mukaan Pessi joutui tekemään katkolla melko paljon töitä, ennen kuin uusi osuus löytyi. Maasto oli kuulemma oikeasti todella hankalaa, ja Jarski ihmetteli muutamissa erityisen hankalakulkuisissa paikoissa koiran tekemiä ylimääräisiä pistoja jäljen sivuun. Liekö jäljentekijät etsineet helpompaa maastoa... Tuloksena VOI1 ja 43 pistettä. Jäljestämishalukkuudesta ja työskentelyn etenevyydestä täydet pisteet. Jäljestämisvarmuudesta yksi piste pois, makauksista neljä sekä kaatokäyttäytymisestä ja yleisvaikutelmasta yksi piste kummastakin.

Kolmas koe oli Savitaipaleella Heituinlahdessa 2.7.2011. Tässä kokeessa narunjatkona olin taas minä, ja koira juoksuttikin minua ihan koko rahalla. Tuomari Ilkka Niemen koeselostus kuuluu seuraavasti: "Pessi nuuhkaisee alkumakauksen ja lähtee määrätietoisesti jäljelle. Edetään sopivan reipasta vauhtia pääosin maavainulla aluksi aivan jäljen päällä. 2. osuuden loppupuolella pieni pisto jäljen sivuun. 3. osuudella pieni kaarros jäljen sivuun, niin että makaus ohittuu. Viimeisellä osuudella tutkitaan innokkaasti riistan jälkiä jäljen sivusta, kehoitukset kuitenkin auttavat ja lopulta jäljestys jatkuu, makaus kuitenkin taas ohittuu. Kaksi muuta makausta merkataan, mutta pysähdys olisi saanut kestää vähän pidempään, niin merkkaus olisi ollut vielä selkeämpi. Katkokulma sujuvasti hienolla laajenevalla spiraalikuviolla. 2. kulma tarkasti, kolmannella kulmalla pitkä pisto yli, mutta Pessi löytää jäljelle, kun kehoitus muistuttaa, mitä ollaan tekemässä. Kaadosta Pessi on kiinnostunut ja ottaa sen suuhunsa."

Koira tosiaankin onnistui tekemään kahdella osuudella jonkin omituisen lenkin jäljen sivuun juuri ennen makausta. Viimeisellä osuudella tulimme avoimelle paikalle, ja ehdin juuri huomata makauksen etumerkin, kun Pessi kaartoi 90 astetta sivulle. Se lähti niin päättäväisesti suoraan sivulle, että jos en olisi tiennyt odottaa makausta, olisin luullut tulleemme kulmalle. Jouduin monta kertaa kehottamaan Pessiä jäljelle. Välillä se palasikin jäljen suuntaan, mutta pyrki sitten takaisin riistan jäljille. Lopulta se kuitenkin suostui jatkamaan jäljestystä. Jäljelle palasimme kuitenkin vasta makauksen jälkeen. Muutaman kerran olin jo varma, että tuomari palauttaa meidät jäljelle, mutta hän antoi koiran kuitenkin tehdä rauhassa töitä. Tässä tilanteessa sain olla tyytyväinen ohjaajapehmeästä koirastani, joka malttoi kuunnella kehotuksia, vaikka riista kovasti kiinnostikin. Tuloksena VOI1 säälittävillä 40 pisteellä. Se oli kuitenkin kolmas ykköstulos voittajaluokasta, joten Pessistä tuli sitten FIN JVA! Seitsemän koetta se vaati, joten ei hullumpi suoritus. Koeselostuksista saa helposti selville Pessin vahvuudet ja heikkoudet: vahvuutena on ehdottomasti jäljestyshalukkuus ja heikkoutena makausten merkitseminen. Jokainen voi miettiä, kummalle on enemmän käyttöä käytännön jälkityöskentelyssä.

keskiviikko, 4. toukokuu 2011

Kevät on täällä!

Mistä tietää, että on kevät? No tietenkin siitä, että lumet ovat sulaneet metsästä ja Pessille pääsee vetämään verijäljen.

Viime viikonloppuna kävin tekemässä jäljen, joka oli lähinnä sekoitus avoimen ja voittajaluokan jäljistä. Kaavio noudatteli hyvin pitkälti avoimen luokan jälkeä, mutta makuut oli sijoitettu suorille ja toinen kulmista oli katko. Pituutta jäljellä oli noin 700-800 metriä.

Olen nyt yrittänyt keksiä keinoja, joilla makuista saisi kiinnostavampia. Tällä kertaa ripottelin makauksille jauhelihaa, jotta koira malttaisi pysähtyä tutkimaan niitä. Ajatus oli ihan hyvä, mutta ensimmäisen makauksen kohdalla aloin epäillä sen toimivuutta: Pessi kyllä pysähtyi makaukselle, nuuski sitä hetken - ja jatkoi matkaansa mitään syömättä! Jälki veti enemmän kuin jauheliha. Toisella makauksella toivo alkoi herätä: Pessi maistoi jauhelihaa jo hieman. Kolmannella makauksella vihdoin suunnitelmani toimi hyvin ja koira söi kaiken jauhelihan. Ehkäpä tuo vähitellen tuottaa tulosta...

Ensimmäinen kulma mentiin erittäin tarkasti jälkeä seuraten. Katkolla Pessi sai vainun jäljen jatkumissuunnasta jo ennen veretyksen päättymistä ja vaihtoi uudelle osuudelle noin kymmenen metriä ennen edellisen veretyksen päättymistä.

Makaukselle Pessi kaartoi hieman sivusta. Se nuuski sorkkaa hetken ja nappasi sen sitten suuhunsa. Ilmeisesti sorkka oli tiellä ja se piti siirtää sivuun, sillä saatuaan esteen pois tieltä Pessi meni kierimään makaukselle. Riittäisiköhän tuo makauksen merkkaamiseksi? Kierittyään tarpeekseen Pessi otti sorkan uudelleen suuhunsa ja kantoi sen takaisin autolle. Kaatokin on näköjään alkanut kiinnostaa aiempaa enemmän.

Kokonaisuudessaan jälkityöskentely oli varsin hallittua. Sää oli erittäin tuulinen koko viikonlopun, joten haju pyöri ilmassa varmasti erittäin ikävästi. Pari kertaa Pessi joutui tekemään tarkistuslenkkejä ja hakemaan jälkeä, mutta se selvitti ongelmatilanteet aivan itsenäisesti. En jarruttanut tai estellyt sitä ollenkaan, vaan rymysin perässä, minne koira ikinä tahtoikaan mennä. Sainpahan minäkin liikuntaa...

Tästä innostuneena laitoin muutaman mejäkoeilmoittautumisen postiin. Toivottavasti päästään kokeisiin katsomaan, tulisiko sieltä niitä ykkösiä.